Rumpua narulle, osa 723

Elikkäs niinhän nuo kanssasoittajat tuumasivat, että jouluksi pitäisi saada uutta sinkkua pihalle ja koska tulevat kuukaudet on kalenteristani melko pitkälle myytyjä, pitäisi toimeen tarttua ASAP. Rhinestone-kappaleesta äänitettiin demoversio jo kevään '12 esituotantosessiossa ja sitä ehdittiin testaamaan myös kesän levyjulkkarikiertueella. Koska rakenteeseen ei tehty muutoksia, pystyin käyttämään vanhoja pohjaraitoja rumpuäänityksissä.

Oman soiton äänitys ainakin omalla kohdalla syö melkoisesti tuota soittopheelistä: "onkohan tuo nyt paras mikkivalinta…", "oho pari kanavaa on klipannut eli pienennänpä gaineja ja soitan vielä kerran" jne. Helpoimmalla olen päässyt, kun olen kauko-ohjannut studion konetta läppärillä (kiitos Steve!), mutta tällä hetkellä molemmat G4 PowerBookini ovat toimintakyvyttömiä, joten pääsin palaamaan vanhaan kunnon "8+2 tahdin count-in & juoksu setin ääreen" -metodiin. Setiksi valitsin nuo pornonpunaiset ysäri-Exportit ja tällä kertaa selvisin 12 kanavalla. Kaikkia lukijoita varmaan kiinnostaa eq-käppyrät, mut ne voi sit skipata, koska ajattelin kuitenkin dokumentoida itseäni varten että näin tällä kertaa. 

Bassari (1, 2)

Isi kysyi 2000-luvun alussa mikä bassorumpumikki ostettaisiin, ja Riffi-lehden numerossa 4/1997 Shure B52A:a kuvailtiin lauseella "Siinä missä EV antoi vihjeen bassotaajuuksien korostumisesta, jysäyttää Shure jo kokonaisen täyslaidallisen ehtaa mossahdusta." - joo, tämä! Kaikkien syrjähyppyjen jälkeen siihen on tullut palattua; nykyisin heitän sen ilman ständiä rummun pohjalle. Rummun ulkopuolella olen käyttänyt kaiuttimesta valmistettua subkick-mikrofonia, josta käytän kirjaimellisesti vain alabassotaajuuksia.

Ajoin molemmat kanavat yhteiseen monoryhmään, jossa CLA-fanipoikana käytin herran rumpukanavaplugaria lähinnä kompurana.

Virveli (3, 4)

Hommasin loppukesästä tämmöisen Advanced Audion RE20-kloonin ja tiukan superhertta-suuntakuvion takia ajattelin kokeilla saisiko mikkivalinnalla hihat-vuotoa kuriin. Saihan kyllä, ongelmaksi muodostui sen sijaan mikin "vocal presence peak", joka kaivoi komppipellin atakin toiselta puolen settiä. :D Kevyt -14dB leikkaus pelasti tilanteen. Alamikkinä olen diggaillut tuota meidän firman ekaa laajakalvokonkkaa (ei tarvinnut ekvata), jonka myös ajoin ylämikin kanssa yhteiseen ryhmään CLA:n snarekanavaan.

Tomit (5…7)
Äänitettävässä biisissä tomit on aika suuressa osassa, joten panostin nyt niidenkin mikitykseen. Toissakesänä tuli tartuttua Stuten "osta C214-stereopari, saat kolmannen kaupan päälle" -kampanjaan, niin niitä oli sopiva määräkin. Tomiraidoilta tulee yleensä siivottua aika isolla Q:lla muhjutaajuuksia soinnin ja atakin väliltä, niin myös tällä kertaa.

Siihen perään vielä snadi ryhmäkompura. Jytinän määrää piti jopa rajoittaa.

Pellit (8…11)
Meiten symbaaliosasto koostuu lähinnä noista turkkilaisten käsintaotuista paper thin-paksuisista tuotteista. Tummaa sointia kompensoimaan olen havainnut hyviksi nämä AIR:n puikkokonkat, joissa 8 kilon hoodeilla tuntuisi olevan snadia boostia. Sijoittelussa pyrin saamaan saman etäisyyden molemmista overeista virveliin, mutta varmistan vaiheistuksen usein vielä Toolsin puolella. Riden ja hi-hatin lähimikeiksi tuli napattua Senkun e606:t. 

Lähimikeistä leikkasin proximityn rajoittamiseksi alle 450Hz taajuudet pois, jonka jälkeen niputin ne overhead-kanavien kanssa CLA:lla. ♥

Ambienssi (12)

Soittotilan vieressä sijaitseva sauna remontoitiin kuluneena kesänä, ja uudesta pesuhuoneesta irtosi hyvää pöhinää. Mikitin tällä kertaa ihan monona, AKG:n pzm keskelle lattiaa, ja Toolsin puolella murolle ja lyttyyn. Tai no, ajoin sitä ihan pikkuisen tuohon CLA:n levityskaikuun.

Lopputulos
Ai miltä kuulostaa? No se selviää lähempänä joulua. Vedin samalla setupilla toki pari soundcheck-biisiä. Jätän ne tähän:
http://www.youtube.com/watch?v=tCIJBh1yp3Y
http://www.youtube.com/watch?v=W1VPWHHLyk4
http://www.youtube.com/watch?v=hLfd8eOB6bk

Kukas mä nyt olinkaan & viime jutut

Tulipa tuossa mieleen että voisi muuten jatkaa blogihommia. Entisen työnantajani keikkareissuilta tuli kirjoiteltua 2010 – sille blogille annoin deleteä työsuhteen päättyessä, vaikka kai sitä joku kolme henkilöä lukikin. En usko että tämä saavuttaa sen suurempaa suosiota, mutta yritän nyt ainakin definioida itseni.

1. Kuka olen

Danko – joko The Bandin Rick Dankon tai Danko Jonesin mukaan (saatte itse päättää), 26-v musiikin tuottaja (medianomi AMK), yrittäjä, multi-instrumentalisti, sivari, entinen lakto-ovo-pesco-vegetaristi, kissan omistaja, zen-buddhismista kiinnostunut kristitty.

Kuuntelen musiikkia hevistä jazziin ja soitan rumpuja Candeny sekä Entronauts -yhtyeissä, toisinaan djembeä Grazy Mama & Daddy Ritchien kanssa.

2. Mistä tulen

Vilppulasta, se sijaitsee Tampereen ja Jyväskylän puolivälissä. Isäni päätyi soittokunnan trumpetistista aluksi rautalankabändin basistiksi, myöhemmin kosketinsoittajaksi, mutta kokoonpano vaihtui pian tanssiyhtyeeseen suurempien keikkamäärien perässä. Äitini tavattuaan tanssimusahommat saivat jäädä, mutta äänitys- ja äänentoistohommat ovat pysyneet päiväduuninsa ohella sivutoimena tähän päivään asti. Sukuviasta saattaa silti kertoa jotain, että vaipanvaihtopöytänäni toimi Yamaha YC-20 -keikkaurku ja noin kolmen ikäisenä olin puhunut unissani: "meille pitäs hommata sellaiset pienet kaiutinkaapit, joita mää jaksan kantaa…"

Olin myös kolmen vanha, kun meille ostettiin Yamaha YD225P Brown Willow eli "tiikeri-rummut". Ala-asteen neljännen luokan vapaavalinnaisen kitarakurssin päätteeksi sain tahtoni läpi ja ensimmäisen sähkökitaran. Ensimmäiset bändiasiat kehittyivät kuitenkin vasta yläasteen puolella, ja päädyin rumpaliksi CoB-coverbändiin Kemppaisen Aten (nyk. Kontrol & Idän Ihmeet) kanssa. Samaan aikaan sain toimeksiannon opetella käyttämään isukin äänityslaitteistoa, joka koostui Guillemot-interfacesta ja Logicin pc-versiosta. Lukioaikana lähinnä äänitin kylän bändien demoja ja keikkailin Verona-yhtyeen ääniteknikkona, joista näköjään irtosi sen verran näyttöä, että pääsin '06 sivariksi Teatterikorkeakoulun Opetusteatterin ääniosastolle osittain samaan aikaan Aten serkku Matin kanssa – voin kertoa että oli muuten opettavainen vuosi.

Tämän jälkeen hain '07 opiskelemaan sekä Orimattila-instituuttiin että PIRAMK/Virroille, joista molempiin päästyäni valitsin jälkimmäisen, josta en kuitenkaan koskaan valmistunut, koska oppilaitos meni yhdistymään Tampereen Ammattikorkeakouluun 2010. Opintojen alusta lähtien kävi selväksi että "Pro Tools on se millä nämä hommat tehdään", joten päädyin hankkimaan pari kuukautta opintojeni aloittamisesta Tampereen konservatorion vanhan PowerMac G4/Digi 001-äänitysjärjestelmän. Siinä ohella soitin hetken Noaid-kokoonpanossa, ja opintoihin sisältyneen 30op:n työharjoittelun suoritin '09 Matrixtor Musicilla Hämeenlinnassa. Palattuani tammikuussa 2010 uudistuneeseen opinahjooni vietin viimeisen opiskeluvuoden Oliverin ääniteknikkona, ja vapaina viikonloppuina ravasin kotikonnuilla silloin nimettömän, Veronan savuaville raunioille perustetun uuden yhtyeen treeneissä. Suoritettuani kaiken kontaktiopetuksen 2011 muutin pois Virroilta ja aloin työstämään opinnäytetyötäni yhtyeen kanssa. Saman vuoden joulukuussa sain paperit ulos, ja huhtikuussa 2012 aloitin yritystoiminnan isän toiminimen laajentamisella avoimeksi yhtiöksi. 

Syksyn 2012 ja osittain alkuvuoden 2013 tein vuorotellen kolmea projektia päällekkäin:

– oman yhtyeen Candenyn debyyttilevyn lauluäänitykset, miksaus ja masterointi

– Hateformin kolmannen levyn basso-, liidi-, soolo- ja akustisten kitaroiden äänitys, äänisuunnittelu ja co-production

– Incredible Fish:n EP-levyn äänitys, miksaus ja masterointi

Kuluneen kesän tein pääasiallisesti livekeikkaa, mm. Mäntän Kuvataideviikkojen avajaiset, Virtain Juhannus, Topi Sorsakoski -muistokonsertit ja Muusikoiden.net miitti.

3. Mihin olen menossa

Yhteistyöni Hateform-kitaristi Tom Gardinerin kanssa sujui niin hyvin, että hän kysyi minua jo vuosi sitten engineeriksi loimaalaisen Curimus-yhtyeen toiselle levylle. Esituotantoa on kulunut elokuusta lähtien, tällä hetkellä on bändin treenijakso meneillään ja tositoimet alkavat parin viikon kuluttua rumpuäänityksillä Electric Fox -studiolla Vaajakoskella. Näin myös ensimmäisen sessioon liittyvän painajaisen viime yönä: rumpuäänityksiin oli tullut paikalle koko bändi, koska he eivät olleet ehtineet äänittää guide- eli apuraitoja rumpuäänityksiä varten etukäteen.